ArVOSTELUT

 

"Nykyflamencon voimakaksikko Kaari ja Roni Martin on päivittänyt työryhmänsä kanssa tunnetun Carmenin tarinan jykevällä sykkeellä nykypäivään."
Helsingin Sanomat 30.8.2015, Hannele Jyrkkä
[Lue koko artikkeli]

NYKYAJAN CARMEN LEIKITTELEE KUOLEMALLA

Nykyflamencon voimakaksikko Kaari ja Roni Martin on päivittänyt työryhmänsä kanssa tunnetun Carmenin tarinan jykevällä sykkeellä nykypäivään.

Tuore poikkitaiteellinen tulkinta ahkerasti varioidusta kertomuksesta hakee inspiraationsa suoraan ranskalaiskirjailija Prosper Mériméen kirjasta Carmen vuodelta 1845. Ja karnevalistisesta kuolemalla leikittelystä.

Alkuperäisessä kertomuksessa Sevillassa kertalaakista rakastunut, sotilaasta maantierosvoksi ajautuva Don José päätyy surmaamaan vapaudestaan loppuun asti kiinni pitävän Carmenin.

Compañia Kaari & Roni Martinin Kill Carmen -luomuksessa julkea mustalaisnainen saa surmansa jo ensi minuuteilla – ja vielä kymmenen kertaa sen jälkeen.

Don Josén rooleissa näyttämöllä liikuskelevat yhdeksän muusikkoa tulkitsevat vuorollaan traagisen hahmon sattumuksia ja näkemyksiä siitä, miten mustasukkaisuuden riepoma epätoivoinen rakkaus olisi voinut päättyä. Kuolemaa uhmataan, sitä harjoitellaan, sille nauretaan päin kasvoja ja sitä tartutaan päättäväisesti kädestä.

Illan tähti on luonnollisesti Carmen. Upealla, sävykkäällä tanssillaan ja flirttailevasta äkkiseltään julmiksi muuntuvilla elkeillään espanjalainen flamencotanssija Mariana Collado nostaa henkiin Mériméen hahmon 2000-luvulle tuunattuna.

Kaari Martin on nykyflamencokoreografina omaääninen ja ennakkoluuloton, olipa kyse tarinapohjaisista tulkinnoista tai omista sooloista. Nytkin Colladon ja nuoren härkätaistelija Lucasin hahmoa mukailevan Carlos Chamorron väkevänä jylläävä flamenco sulautuu sujuvasti rujon puhuttelevaan nykytanssi-ilmaisuun. Mukana on myös hurttia huumoria, joka syntyy osin nappaamalla muutama katsojakin kepeästi osaksi tarinan kulkua.

Pääosin Roni Martinin säveltämässä musiikissa yhdistellään taidolla niin flamencoa, funkia kuin balkanilaisia rytmejä. On neidolla punapaula kietoutuu kitaristi Juan Antonio Suárez Canon, laulaja Alfredo Santosin, pianisti Pablo Suárezin, viulisti Henrik Perellón, perkussionisti Karo Sampelan, puhallinsektio Erno Haukkalan, Samppa Leinon ja Antero Prihan sekä laulaja-sähkökitaristi Martinin otteessa herkullisesti perinteisemmän flamencon säveliin.

Atro Kahiluodon absurdin yllätyksellinen dramaturgia, Erika Turusen oivalliset puvut ja Ville Virtasen tunnelmalliset valot puskevat kokonaisuutta lennokkaasti eteenpäin.

Nyky-Carmen hurmaa ja viihdyttää runsaudellaan, mutta onnistuu tiivistämään teoksen ytimen myös yhteen laulun säkeeseen: "Emme eläneet ennen kuin kuolemassa."

Helsingin Sanomat 30.8.2015 / Hannele Jyrkkä



"Musiikin ja tanssin täydellinen liitto on teoksen mitä todellisin rakkaustarina"
Turun Sanomat 30.8.2015, Mia Hannula
[Lue koko artikkeli]

KUOLEMATON CARMEN

Compañía Kaari & Roni Martinin tekijöillä on ilmiömäinen kyky luoda klassikkoteosten vaikutteista kokonaan oma taiteellinen universuminsa. Se näyttää olevan mahdollista vankan tradition tuntemuksen, pettämättömän historiantajun, tinkimättömän teknisen taidon ja uutta luovan otteen turvin.

KILL Carmen on uskollinen Prosper Meriméen Carmen-novellin (1848) hengelle mutta sävellys, koreografia ja käsikirjoitus riisuvat oivaltavasti hahmolta sen perinteen raskaan laahuksen. Novellissa mustalaisnaisen tarina kerrotaan ranskalaisen miesarkeologin läpeensä koloniaalisesta näkökulmasta. Tämä orientalistinen fantasia viettelevästä ja vaarallisesta naisesta kertoo enemmän esittäjästään kuin kohteesta.

Carmenin lukuisissa sovituksissa femme fatale hahmo heijastaa myös aikansa poliittisia voimia. Se on syntynyt aikana jolloin naisen vapautta on ollut vaikea edes kuvitella muutoin kuin lainsuojattomana varkaana, prostituoituna ja murhaajana. Myöhemmin se on saanut versionsa myös naisten vapaustaistelijana.

KILL Carmen murtaa nerokkaasti ongelmallisen villin, pidättelemättömän, brutaalin naiskuvan tekemällä myös härkätaistelijasta vastaavan, miespuolisen Carmenin. Nainen ja mies ovat intohimoisessa hulluudessaan, narsistisessa halussaan ja tuhoisassa rakkaudessaan tasavertaiset. Teos haastaa esikuvansa koloniaalista perintöä myös tuomalla eri kulttuurivaikutteet ilmaisumuotoineen kiehtovaan vuoropuheluun.

Mariana Collado on sielukkaan kaunis karmea Carmen, suggestiivisella iholle tulevalla voimalla. Carlos Chamorro on yhtä lailla verraton härkätaistelija.

Tanssijat piirtävät ilmeikkäillä liikevedoillaan hulvattomimmat sukupuolen, seksuaalisuuden ja kansallisuuden stereotypiat määrittäen ne samalla uusiksi.

Monipuolinen flamencon, baletin ja nykytanssin tekniikoiden hallinta ja yhteensulautuminen sekä ääretön tunnerekisteri tekevät ilmaisusta huippuunsa viritetyn.

Teosnimen tarantinolaisella hengessä Carmen yritetään aina uudestaan päästää päiviltään. Rakastetun femme fatalin oletettuina kuoleman hetkinä soi Georges Bizetin Habanera oopperasta Carmen, ikään kuin lempeän humoristisena kunnianosoituksena kaanonille. Sen voinee tulkita myös yhtenä ”murhana”, uudestisyntyvä klassikkoteos kun vaatii aikansa omaehtoisen tulkinnan. Tästä pitävät upeasti huolen eritoten Roni Martinin musiikin moninaiset vaikutteet funkista balkanilaiseen sointiin, lyriikan liike kielestä toiseen sekä Kaari Martinin koreografinen kädenjälki.

Flamencodraaman kohtalokkaan rakkauden valtaamana Don Joséna toimii yhdeksänhenkisen orkesterin huippumuusikot, jotka ovat äänellään ja soittimineen yhtä lailla osa tanssia kuin tanssijoiden kehot rytmillisiä instrumentteja. Musiikin ja tanssin täydellinen liitto on teoksen mitä todellisin rakkaustarina.

Turun Sanomat 30.8.2015, Mia Hannula



"Compañia Kaari ja Roni Martinin Juhlaviikoilla kantaesityksensä saanut Kill Carmen on huikaisevan intensiivinen ja tiivistunnelmainen rakkauden ja intohimon kudelma, jonka toteutuksessa ei ole yhtään sekuntia tyhjäkäyntiä."
Demari 1.9.2015, Anneli Alku
[Lue koko artikkeli]

VIMMAINEN JA LOISTAVA CARMEN

Sen voi aistia melkein käsin kosketeltavana, vaikkei ottaisikaan huomioon näyttämön yllä leijuvaa teatterisavua. Ensi hetkistä alkaen yleisön tullessa saliin ja esiintyjien, niin tanssijoiden kuin muusikoidenkin, ohjaillessa heitä flirttailevasti paikoilleen, koko Kaapelitehtaan Pannuhalli on sakeanaan väkeviä tunteita, elämää ja kuolemaa.

Compañia Kaari ja Roni Martinin Juhlaviikoilla kantaesityksensä saanut Kill Carmen on huikaisevan intensiivinen ja tiivistunnelmainen rakkauden ja intohimon kudelma, jonka toteutuksessa ei ole yhtään sekuntia tyhjäkäyntiä. Jo esityksen nimi kertoo, mistä tässä Prosper Mériméen alkuperäisnovelliin Carmen pohjautuvassa esityksessä on kyse. Ja siksi kuolemalla voidaan myös leikitellä.

Vapaudestaan, omasta kaikkea ja kaikkia uhmaavasta tahdostaan ja tunteistaan piiruakaan periksi antamaton Carmen kuolee useita kertoja mustasukkaisen Don Josén käsissä ja herää aina uudelleen henkiin. Jos siinä haluaa nähdä symboliikkaa, niin viesti on selvä: nämä naiset ja heidän herättämänsä tunteet eivät häviä koskaan.

Espanjalais-suomalainen esiintyjäryhmä on tehnyt työtä pitkään yhdessä ja se näkyy. Muusikoiden erilaiset taustat klassisesta flamencoon ovat sulautuneet loistavaksi yhteistyöksi, ja Roni Martinin johtaman bändin tulkinta hänen säveltämästään ja sovittamastaaan moni-ilmeisestä musiikista funkista flamencoon ja balkanvaikutteisiin on säkenöivää. Soittamisen lisäksi kukin on myös koko ajan Don Josén roolihahmona mukana esityksessä.

Kaari Martin on nykyflamencon palkittuja ja arvostettuja koreografitähtiä. Hänen liikekielensä pohja on selkeästi flamencossa, mutta sisältää myös paljon muuta niin liikkeellisesti kuin ilmaisullisesti kaiken palvellessa kuitenkin esitystä ja sen tavoitteita.

Tässä esityksessä kaikki kiertyy Carmenin ympärille. Hän on sen ehdoton keskipiste ja katalysaattori. Espanjalainen Mariana Collado vastaa haasteeseen täysillä ja vastaansanomattomasti. Hän kipunoi vimmaista elämänhalua ja omanarvontuntoista miestennielijää, joka tietää mikä on hinta, mutta ei välitä siitä.

Hänen vastaparinaan Härkätaistelijana, espanjalainen Carlos Chamorro vaikuttaa aluksi aavistuksen verran vaisulta. Mutta vaikutelma häviää viimeistään hänen päästessään sooloissaan näyttämään tiukasti hallitun ja väkevän tanssitaitonsa. Samaa kiihkeyttä ja tanssillista loistokkuutta on myös Colladossa sekä väkevissä sooloissa että duetoissa Chamorron kanssa.

Myös visuaalisesti Kill Carmen on näyttävää katsottavaa. Erika Turusen suunnittelemissa puvuissa on sekä tummaa kohtalokkuutta että hivenen humoristista iloittelua. Ja tietenkin yllättäviä yksityiskohtia, mikä on tullut hänelle lähes tunnusmerkiksi.

Ville Virtasen valot luovat taidokkaasti tunnelmaa, mutta eivät tee itsestään numeroa. Atro Kahiluodon dramaturginen kokonaissilaus paketoi esityksen tiiviiksi kokonaisuudeksi, jota seuraa melkein hengittämättä.

Demari 1.9.2015, Anneli Alku



"En välbalanserad föreställning som säkert kan räknas som en av höstens stora scenkonsthändelser."
Hufvudstadsbladet 31.8.2015, Tove Djupsjöbacka
[Lue koko artikkeli]

CARMEN DÖR, MEN GER PÅ KÄFTEN

Det har talats om Carmen-projektet i åratal, och nu var det äntligen dags att komma till skott. Under tiden har gruppen skördat lagrar bland annat i koreografitävlingen i Madrid samt på ett lovande sätt lyckats bredda sin publik i hemlandet.

Förväntningarna var uppskruvade inför Compañía Kaari & Roni Martins urpremiär i fredags. Det har talats om Carmen-projektet i åratal, och nu var det äntligen dags att komma till skott. Under tiden har gruppen skördat lagrar bland annat i koreografitävlingen i Madrid samt på ett lovande sätt lyckats bredda sin publik i hemlandet.

Utgångspunkten har alltid varit flamenco, det är språket koreografen Kaari och kompositören Roni Martin inleder sin konversation med. Men det gruppen numera sysslar med är nutida scenkonst, så glöm gärna flamencoklichéerna man fortfarande kopplar till deras arbete. Kill Carmen ger all exotik en rejäl örfil, här är Quentin Tarantino en av inspirationskällorna. Trots det är kraften i föreställningen som intensivast i de partier där den traditionella, dynamiskt rika flamencon får blomma. Därmed inte sagt att man måste hålla sig till enbart tradition, absolut inte! Men traditionen är fortsättningsvis en fin källa att ösa ur.

Kill Carmen är det mognaste storverket Compañía Kaari och Roni Martin presenterat hittills. Det har tagit god tid på sig, och samtidigt har man samlat omkring sig rena drömarbetsgruppen. Den här gången har Kaari Martin valt att själv inte stå på scenen, utan hålla i trådarna tillsammans med dramaturgen Atro Kahiluoto. Det verkar vara ett klokt beslut, dramaturgin är utmejslad med säker hand. Fragmentarisk är den minsann, men alla känner ju till storyn, så man har sin frihet att komma och gå i förhållande till den. Det enda jag egentligen på allvar har att invända dramaturgiskt är att dansarnas stora solon kommer rätt så sent, mer som ett avsked än en introduktion av karaktären.

Scennärvaro krävs
I Kill Carmen står två dansare och nio musiker på scen, och en stor del av föreställningen handlar om deras scennärvaro. Emellanåt känns det som lite slöseri med resurser, speciellt i fallet Pablo Suárez – en av världens skickligaste flamencopianister har inte många toner att spela! Visst hade man också gärna hört mycket mer av fina flamencogitarristen Juan Antonio Suárez "Cano". Musikergardet var säkra även sceniskt, denna gång förtjänar speciellt Henrik Perelló (violin) och Antero Priha (trumpet) att nämnas speciellt, bägge lyste både som musiker och scenpersonligheter. Erno Haukkala (basun, susafon) användes också sceniskt fyndigt, medan Samppa Leino (saxofon, susafon) förblev lite mer osynlig. Flamencosångaren Alfredo Santos var ny i Martin-sammanhang, han visade sig ha en fyllig och fin röst men var ännu aningen osäker sceniskt, om än han försetts med kvällens mest effektfulla dödsscen! Karo Sampela var som vanligt säkerheten själv på slagverk, med balafon som ny ingrediens. Effekten är utmärkt, även om den i kombination med sång kändes aningen utmanande.

Roni Martin (sång, elgitarr) har definitivt hittat sin plats som mastermind i ett större sammanhang. Denna gång har speciellt medryckande Balkaninslag tagit rätt stor plats i hans musik. Nästan all musik präglades av en påträngande drive framåt, också genom att man valt flamencostilarter med dessa egenskaper, såsom soleá por bulerias och siguiriyas. Om det är något som lider av denna estetik är det kanske den rytmiska mångfalden och den avslappnade svängen. Ibland kändes rytmen väl hårt driven, då den emellanåt kunde släppas fri att klucka avslappnat framåt. Det hängr delvis också ihop med att flamencorytmiken utgör modersmålet för endast hälften av bandet. Ingen hade något som helst rytmiska problem, men det är lättare att hålla ihop rytmer än att släppa loss dem.

Utmanande och oförskämd
Vad gäller dansarna har Kaari Martin hittat två släktsjälar i spanjorerna Mariana Collado och Carlos Chamorro, som också bidrog till koreografin. Bägge är starka, lite udda personligheter, ett slags främmande fåglar i flamenco-Spanien, som hittat ett hem i dessa sammanhang. Chamorro var dansmässigt säkerheten själv, men toreadorens karaktär kändes ännu aningen oklar. Starkast var han när han fick göra det han kan bäst, nämligen dansa! Hans skörhet och djup kom kanske inte riktigt till sin fulla rätt i denna roll. Att inkludera en påklädningsscen kändes som en sympatisk hommage till många andra flamencoverk med tjurfäktningstema, inte minst Antonio Canales legendariska Torero.

Kill Carmen står och faller med huvudrollsinnehavaren, och en bättre, totalt oförskämd Carmen än Mariana Collado kan man nog inte tänka sig! Hon äger föreställningen från början till slut, med ett pepprigt temperament, scenkarisma som få och en passlig mängd galenskap lysande i ögonen. Dansmässigt fick Collado något att bita i vad gäller att röra sig på många olika nivåer (jämfört med traditionell flamenco som ofta dansas i stadigt upprätt ställning), men det riktigt stora danssolot hade gärna fått komma tidigare. Personligen hade jag däremot rätt svårt med valet av klädsel, eller snarare avsaknaden av denna – budskapet hade nog nått fram även på annat sätt.

Mariana Collado i huvudrollen var utan tvekan kvällens stora utropstecken, i en välbalanserad föreställning som säkert kan räknas som en av höstens stora scenkonsthändelser. Månne inte denna Carmen vann allas hjärtan, om man inte blev rädd för hennes styrka. Denna Carmen slår dig nämligen på käften utan att tveka!

Hufvudstadsbladet 31.8.2015, Tove Djupsjöbacka


Narttu tömähtää tatamiin
Teatteri & Tanssi & Sirkus 1.9.2015, Anni Valtonen
[Lue koko artikkeli]

NARTTU TÖMÄHTÄÄ TATAMIIN

Olipa kyseessä sitten supisuomalainen Kalevala, ruotsalainen Peppi Pitkätossu tai ranskalainen Carmen, tanssija-koreografi Kaari Martin ottaa teokset käsittelyynsä riuskoin ottein ja tekee niistä tyystin omannäköisensä.

Välineenä on flamencon rikas muotokieli ja rytmiikka, joka lähtökohtaisesti natsaa Espanjan Sevillaan sijoittuvan Carmenin tulkintaan. Pienoisroomaanin pohjalta oopperaksi sävelletystä teoksesta on tehty suuri määrä versioita teatterin, tanssin ja flamencon keinoin.

Martinin taiteilijaparin lähtökohta tulee esille jo teoksen nimessä KILL Carmen. Nyt tehdään jotain ihan muuta: tapetaan Carmenin lisäksi se, mihin on totuttu. Katsotaan klassikko uusin silmin.

Miehet pikkusormensa ympärille pyörittävä mustalaistyttö saa kuolla monta kertaa. Sinne lysähtää näyttämön pintaan, mokoma bitch, noustakseen uudelleen kiusaamaan, härnäämään ja pilkkaamaan.

Martinin espanjalaiset luottotanssijat Mariana Collado ja Carlos Chamorro tekevät väkevät roolityöt, tanssivat kuin unelmat. Chamorron Don Joséssa näen jotain naismaisuutta, tavallistakin akkamaisempaa pörhentelyä. Flamencon kliseisiä mies- ja naiskuvia kommentoidaan ja ravistellaan.

Roni Martinin säveltämä ja sovittama musiikki onnistuu luomaan hetkiä, joissa musiikin ja koreografian yhdistelmä on enemmän kuin osiensa summa. Bändi svengaa nautinnollisesti.

Välillä käy kuitenkin niin, että suomenkieliset popahtavat tekstit rikkovat Atro Kahiluodon dramaturgiaa ja vievät terää teoksen tunnelmasta ja dynamiikasta. Niiden tuoma humoristinen ja absurdi teosta kuvittava taso ei istu saumattomasti kokonaisuuteen, vaan vetää mattoa korkeatasoisen osaamisen alta. Kun taito on näin suvereenia, mitään päälle liimattua ja toisesta maailmasta tuotua ei tarvita. Voi keskittyä ytimeen, se riittää enemmän kuin hyvin.

Teatteri & Tanssi & Sirkus 1.9.2015, Anni Valtonen


Flamencon draamaa pilke silmäkulmassa
Folker 05/16 (24.6.2016), Sabine Froese
[Lue koko artikkeli]

FLAMENCON DRAAMAA PILKE SILMÄKULMASSA

Flamenco yhdistyy Andalusiaan yhtä erottamattomasti kuin monia tulkintoja saanut Carmen-aihe, jonka Prosper Mérimée esitteli pienoisromaanissaan vuonna 1847. Maailmanlaajuiseen tietoisuuteen ja suosioon aihe nousi ennen kaikkea Georges Bizet'n samannimisen oopperan myötä. Kun maineikkaat suomalaiset ja espanjalaiset muusikot, tanssijat ja koreografit nyt tarttuvat flamencoon ja Carmeniin, kyse täytyy olla poikkeuksellisesta musiikin ja aiheen liitosta. Ja näin myös oli. Yhdeksän muusikkoa – pasunisti ja sousafonisti Erno Haukkala, saksofonisti, trumpetisti ja sousafonisti Samppa Leino, trumpetisti Antero Priha, laulaja Alfredo Santos, flamencokitaristi Juan Antonio Suárez "Cano", laulaja ja sähkökitaristi Roni Martin, viulisti Henrik Perelló, perkussionisti ja rumpali Karo Sampela ja pianisti Pablo Suárez – sekä Mariana Collado Carmenina ja Carlos Chamorro härkätaistelijana tarjosivat tunnin mittaisen esityksen, joka vakuutti virtuoosisuudellaan, henkevyydellään, ironiallaan ja vakavuudellaan ja sai hurmioituneen yleisön lopulta osoittamaan suosiotaan seisten. "Haluamme leikkiä käsityksellä Carmenista", kertovat taiteelliset johtajat Kaari ja Roni Martin. Orkesterin kaksoisrooli – Don Josén, Carmenin murhaajan, osan uskominen muusikoille – toi heidät tapahtumien keskipisteeseen. Tämä oli nokkela idea Martinin pariskunnalta, jonka panos lavatapahtumien ja koko teoksen harmoniaan oli ratkaiseva. Tasapainoisuudessaan esitys oli joka suhteessa erinomaisen energinen ja korkeatasoinen Don José hakkaa Carmenia ja surmaa tämän heti alussa kerta toisensa jälkeen, ja kaikkiaan surmatyö toistuu varmaankin kymmenen tai yksitoista kertaa. Roni Martinin musiikki on sekoitus funkia, flamencoa, rockia ja balkanilaisvaikutteita, ja kun se yhdistyy Colladon ja Chamorron tarkkaan ja ilmaisuvoimaiseen tanssiin sekä tanssijoiden ja orkesterin vuorovaikutukseen, rakkaus, intohimo, mustasukkaisuus ja kuolema ovat jatkuvasti läsnä. Jopa minimalistiset asut ovat erittäin vaikuttavia. Muusikot ovat pukeutuneet mustaan, Carmen rintaliiveihin ja isoon mustaan hameeseen, johon ommellut kaksi kangaskaistaletta leikittelevät perinteen kanssa. Vain Torero, joka hänkin kuolee useaan kertaan ja jonka rooli ei käynyt aivan selväksi, on puettu näyttävän värikkääseen asuun.

Juuri tämä silmää iskevä luovuus klassisten mallien siteeraamisessa ja muuntamisessa tuo Kill Carmeniin ironiaa ja keveyttä, joita myös musiikki hienosti korostaa. Suomalainen kansanlaulukin taipuu fandangon rytmiin. Yksi kuudesta monin tavoin varioidusta musiikillisesta motiivista pohjautuu perinteiseen juutalaiseen melodiaan, joka saa mausteeksi balkanilaista rytmiikkaa ja muuntuu teoksessa lopulta flamencomuotoon. Taiteellisen johtajakaksikon leikittely yleisön ennakkokäsityksillä, odotusten ja todellisten tapahtumien välinen jännite, on hedelmällinen viitekehys. Esityksen aikana tämä jännite purkautui katsomossa yhä uudelleen vapauttavaksi nauruksi.

Madridin esitystä vielä valmisteltaessa Roni Martin kutsuttiin ensimmäisenä eiespanjalaisena muusikkona arvostetun "Certamen de Coreografia de Danza Española y Flamenco" -koreografiakilpailun tuomaristoon. Tämä on Martinille merkittävä tunnustus tehdystä työstä sekä hänen ja Kaari Martinin 21. vuosisadan Carmen-versiosta. Seuraava projekti vie parin Venäjälle, ja aihe tarjoaa jälleen runsaasti tunteita ja odotuksia: Compañia Martin aikoo esitellä versionsa Tolstoin Anna Kareninasta.

Folker 05/16 (24.6.2016), Sabine Froese